Ismon tarina



Olin noin 15v kun elämän peruskysymykset ja olemiseni tutkimus lähtivät käyntiin.

Mietin, että onko elämä vain tätä että aamulla kouluun ja illalla nukkumaan meininkiä. Kiinnostuin hengellisistä asioista ja koin valtavaa vetovoimaa Jumalaa kohtaan. Se oli kokonaisvaltaista sydämen paloa. Olin kutsussa. Rakas taivaan Isä oli vetämässä minua pelastuslaivaan. Maailman aallot olivat myös kutsuneet minua pelottavaan syleilyyn. Halusin saada pelastusvarmuuden sydämeeni.

Olin kuullut puhuttavan taivaasta ja helvetistä ja että kaikki ovat suurvelallisia ja kaikki ovat syntiä tehneet ja Jeesus Jumalanpoika tuli viattomana ja puhtaana ja maksoi velkamme Golgatalla ja me kaikki tarvitsemme sovitusta ja Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä mutta ihminen itse valitsi tottelemattomuuden ja sanoi ”EI KIITOS” TAHDON ELÄÄ MITEN MULLA HUVITTAA”. Lähdin hengelliseen kokoukseen kuulemaan sanan saarnaa ja se puhtauden kaipuu ja Jumalan läsnäolo sulatti minut ja polvistuin ristin juurelle ja sain kokea anteeksiantamuksen voiman kun minulle julistettiin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja hänen veressään.

Tunsin astuneeni sellaiseen jota en koskaan tulisi katumaan. Koin kuinka suuri synnin musta säkki otettiin pois minulta ja pääsin pelastuksen ovesta sisään. Olin nyt uskovainen. Oli valtavaa kun tiesin että nyt Jumala kuulee rukoukseni ja aloin rukoilla ja lukea raamattua tätä rakkauskirjettä jossa Jumala ilmoittaa tahtonsa.

Elämääni mahtuu paljon. Olen nyt reilu 30v ja takana on monenlaista mutkaa ja taisteluita ja jopa luopio vuosia jolloin en Jumalaa kunnioittanut. Kuviossa pyörivät viina, tupakka ja huonot elämäntavat. Mutta sain tulla takaisin tuhlaajapoikana kaiken menettäneenä ihmisriekaleena jäljellä vain henki.

Jumala on myös johdattanut vaimon ja 3 lasta ja kodin ja yhteisen työn vaimoni kanssa. Saamme sanoin ja sävelin kertoa ihmisille kuinka paljon me olemme saaneet anteeksi ja olemme velvolliset antamaan myös anteeksi toisille. Tärkeintä on siis tämä: ME TIEDÄMME MINNE OLEMME MATKALLA. Meille on valmistettu koti taivaassa jossa ei enää ole mitään kärsimystä eikä kyyneleitä. Uskon päämäärä on sielumme pelastus. Jeesus on sama tänäänkin ja olen saanut kokea, että hän on matkassa ja miltä tuntuukaan pimeän myrskyn keskellä kuulla hänen sanansa kuten kerran opetuslapset merellä ”Minä se olen älkää peljätkö”(Joh.6:20) Opetuslapset kyselivät myös kerran Jeesukselta kun he näkivät sen voiman ja vallan joka Jeesuksella on ”mitä meidän on tehtävä että me Jumalan tekoja tekisimme” Jeesus vastasi ja sanoi: SE ON JUMALAN TEKO ETTÄ TE USKOTTE HÄNEEN JONKA JUMALA ON LÄHETTÄNYT (Joh.6:29)

Ismo Keskitapio