JULISTAMMEKO JEESUSTA VAI USKONTOA?



Lapin kiertue 2005


Mitä minun / sinun elämäsi julistaa? Mitä ympäristöösi näkyy? Näkeekö maailma sinusta Kristuksen, armon, totuuden, vapauden ja rakkauden, vai uskonnollisen tiukan ja lakihenkisen suorittajan?

Uskonnossa on kyse siitä mitä meidän pitää tehdä tullaksemme vanhurskaiksi mutta evankeliumi on vapauttava sanoma ihmisille, Jeesuksen armosta. Evankeliumi muuttaa sydämemme, kun sydän on muuttunut, silloin myös elämämme muuttuu.

Tiedätkö että uskonnollisuus on eri asia kuin elävä usko Jeesukseen Kristukseen?

Uskonnollisuus on vihollisuutta Jumalaa vastaan, uskonnollinen henki on farisealaisuutta, joka ei perustu Jumalan armoon, se on ulkokultaisuutta, jolloin vain ulkoinen merkitsee jotain, ”silloin Jeesus sanoi heille, kyllä te Fariseukset puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta”… ”Antakaa almuksi se mikä sisällä on” (Luuk. 11:39, 41)

Tämä uskonnollinen henki tunnustaa kyllä Jumalan olemassaolon, mutta niinhän riivaajatkin tekevät ja vieläpä vapisevat.

Nämä uskonnolliset eivät kilpaile toinen toistensa kunnioittamisessa, vaan he kilpailevat siitä kuka heistä on suurin ja kuka mahtavin, kuka oppinein ja oikeassa. Juuri nämä uskonnolliset, ulkokullatut, Kirjanoppineet, Fariseukset vaativat Jeesuksen ristiinnaulitsemista, luullen tekevänsä palveluksen Jumalalle.

Uskonnollisuus ei perustu armoon, vaan sen turvana ovat varmat perinteet ja ihmisoppiset järjen oppirakennelmat, se perustuu lakiin ja omaan suorittamiseen, siitä puuttuu vapaus ja se sitoo mielellään ihmiset opin kahleisiin, sääntöihin, järjestelmiin ja kuolleisiin seurakuntarakennelmiin, ei siis Kristukseen.

Jos uskonnollisuus hallitsee seurakuntaa, niin siellä istuukin melkoinen ”karhu”, jonka syrjäyttäminen on vaivalloista ja siihen tarvitaan silmien avautumista ja seurakuntalaisten parannuksen tekoa ja puhdistautumista kuolleista teoista, tarvitaan Jumalan ilmestymistä niin että Jeesuksesta Kristuksesta tulee jälleen seurakunnan pää. Tällaisesta seurakunnasta puuttuu rakkaus ja todellinen hyväksyntä, ihmiset ovat sidottuja sääntöihin ja ne ovatkin tärkeällä sijalla, armolahjoja ei kukaan uskalla käyttää, toiminta on johtaja keskeistä ja jäsenet eivät koe itseään tasavertaiseksi toisten kanssa, seurakunnassa vallitsee kontrollointi ja ihmismielistely.

Uskonnollisuus tappaa kaiken Kristus-elämän, koska sen motiivit eivät perustu Kristukseen, eivätkä Jumalan tahdon tekemiseen, tässä hengessä ei ole Jumalan pelkoa, eikä todellista hätää sieluista. Uskonnollisuus tekee minä -keskeiseksi ja ihminen pyrkii tekojen kautta täydelliseksi.

Se saa aikaan kuivuutta ja elottomuutta ympärilleen, sillä se on kuollutta uskontoa, josta puuttuu elämä!

Sana sanoo: ” koska tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana… ”turhaan he palvelevat minua, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”…

”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöillänne, jotka olette säätäneet ja paljon muuta samankaltaista te teette”…

Elämä puuttuu, koska tämä kansa on kaukana Jumalasta!

Sana lupaa, kun te lähestytte minua, lähestyn minä teitä. Jumala tahtoo meidät kokonaan, puolinaisuus ei riitä. Meidän täytyy nähdä että omat lähteemme ovat kuivia, meidän täytyy uskaltaa luopua omista lähteistämme, kaikesta siitä mikä ei ole Taivaallisen Isän istuttamaa. Kuivuus on usein kutsu Elävän veden lähteelle, lähemmäs Kristusta, kuivuuden "lähde" on tottelemattomuus.

Me emme voi tehdä kompromisseja maailman kanssa, tämän päivän kristityt ovat tehneet liiaksi kompromisseja maailman kanssa ja maataan samoissa rämeissä ja lätäköissä missä maailmakin makaa... siksi kristityt eivät kirkasta Kristusta, koska heissä ei ole enää sitä kirkkautta, millä Kristuskin on meidät kutsunut, ollaan liiaksi maailman mukaisia, eroa ei ole nähtävillä.

Mutta tiedä että juopa / ero Kristityn ja ei – kristityn välillä täytyy olla selkeästi näkyvillä…. Kristityissä täytyy olla suola.

Valitse siis tänä päivänä ketä tahdot seurata, ketä palvella? ” ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota tottelette, joko synnin palvelijoita kuolemaksi tahi kuuliaisuuden vanhurskaudeksi”.(Room.6:16)

Uskossa on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta Jeesuksen kanssa, niin että Hän saa olla Herra.

Tämä suhde syntyy rukouskammiossa yksityisesti. Mitä enemmän Kristus saa sijaa ja muotoa sinussa, mitä enemmän on sydämesi täynnä Häntä, sitä enemmän se näkyy sinusta. Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu, eli sitä puhut mitä sydän on täynnä. Sana sanoo Pietarin kirjeessä, että Jeesuksen tuntemisen kautta meille lisääntyy armo ja rauha ja että Jeesuksen tuntemisen kautta on meille lahjoitettu kaikki mitä me tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen.

Meidän pitäisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa, etsiä Hänen tahtoaan kaikessa, niin kaikki muu on meille sen myötä luvattu. ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy”, on vanha sanonta ja pitää paikkansa vielä tänäänkin. Ei riitä että asiat jäävät pään tiedoksi, vaan niitten on laskeuduttava sydämeen saakka, vasta silloin on sana ikään kuin tullut ”lihaksi” sinussa. Jeesus sanoo:” joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Hän kutsuu meitä pyhitykseen,” Pyhittykää, olkaa Pyhät, sillä minä olen pyhä ja ilman Pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. ja vielä ”Pyhä pyhittyköön ja saastainen saastukoon”… juopa täytyy olla, ero Jumalan Pyhän ja Maailman saastan välillä täytyy olla näkyvissä.

Olemmeko me Kristuksen ruumiin jäseniä vai kirkkojärjestelmämme osia?

Kirkastammeko Kristusta rakkaudessa? Jumala on rakkaus!

Kristus on lain loppu, ja kaikki käskysanat ovat täytetyt yhdessä käskyssä ” rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikella voimallasi ja kaikesta sielustasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
"Sillä se joka rakastaa on Jumalasta syntynyt, eikä jumalasta syntynyt saata syntiä tehdä”. Ja ” rakkaus peittää syntien paljouden”.

Jumala haluaa riisua meidät ja Kristus on tullut vapauttamaan meidät kaikesta mikä orjuuttaa.

Uskalla olla itsessäsi heikko ja tyhjä, niin Kristus sinua vahvistaa, sillä Hän on heikoissa väkevä, sillä vain tyhjiä astioita Hän voi täyttää ja vain riisuttuja Hän voi pukea.

Hänen uhriinsa emme voi mitään lisätä, Jeesus on täydellinen uhri syntiemme sovitukseksi.

”Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikea kuva, vaan itse taivaaseen nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä Hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niin kuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään vierasta verta mukanaan. Sillä muutoin Hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti: mutta nyt Hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä”.( Heb.9:24-26)

Ymmärtäkäämme – olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan, sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.

Rakkaus luottaa Jumalaan ja lähimmäiseen, siihen että Jumala valvoo ja kasvattaa itse kutakin,
”Hän antaa siemenelle kasvun ja itse kullekin sellaisen varren kuin Hän tahtoo”…

HÄN SIIS KASVATTAA JOKAISTA OMAANSA!

”Te tulette kaikki Jumalan opettamiksi”… Jumala kehottaa meitä ” valvokaamme toisiamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Tarvitaan antautunut ja avoin sydän, ole kuuliainen vain Jumalalle, sillä vain siinä on oleva siunaus, että teet Jumalan tahtoa. Älä anna ihmisten sinua sitoa, älä alistu uskonnollisiin kaavoihin, uskonnollisen hengen alle.

Tänä päivänä Herra kutsuu tekemään parannusta kuolleista teoista. Tee siis parannus jotta virvoituksen ajat tulisivat..

Pelastus on siis lahja. Ja kun tunnustat syntisi, on Hän uskollinen! JUMALA ON USKOLLINEN!

Pitäkäämme roskana kaikki muu, paitsi Jeesuksen Kristuksen tunteminen!

Maailma on kyllästynyt uskonnollisuuteen, se haluaa nähdä uskovia, jotka ovat tosissaan ja ovat uudestisyntyneitä ylhäältä, joissa on Kristuksen muoto ja rakkaus, jotka elävät Kristusta todeksi arjessaan, että rakkaus ei ole vain sanoissa, vaan että se on myös tekoja. ” sillä usko ilman tekoja on kuollutta uskoa”. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä, vain Kristuksessa me varjellumme turmelukselta ja vain Hänen kauttaan me tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi. ”Älkäämme siis mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto ja mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä”.(2 Piet.1-)

Herra sanoo: Minä olen edelleenkin KAIKKIVALTIAS, hallitsen näkymätöntä ja näkyväistä maailmaa, olen kaikkinäkevä, minä olen A ja O – alku ja loppu… Taivas ja maa kerran katoavat, mutta minun sanani se ei koskaan katoa! Aamen!



Ann-Mari