Kansan pahoinvoinnin juuret...

24.9.2008


Suomen kansa ja nuoret voivat pahoin, syitä on varmasti useita, mutta yksi peruspilareistamme alkaa olla mädäntynyt ja se näkyy ajan saatossa erityisesti kasvavassa sukupolvessa.

Olemme unohtaneet Jumalan sanan hyvät, totuudelliset ja rakkaudelliset opetukset ja sen että ihminen on myöskin hengellinen olento. Me ruokimme ruumistamme, älyämme, aistejamme ja sieluamme mutta henkemme ja hengelliset tarpeemme me hylkäämme. Kodeissa ja kouluissa on täysin unohdettu Jumalan sanan mukainen opetus ja syvyys.

Kuka opettaa tänään esim. anteeksiantamisen tärkeydestä? ”Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”. Kuka kertoo että anteeksiantaminen on tärkeää juuri itsemme vuoksi, ei niinkään loukkaavan osapuolen tähden, että on tärkeää anteeksiantaa, jotta sielumme ja henkemme ei jäisi anteeksiantamattomuuden vankilaan.

Näin me voimme pitää sydämemme puhtaana, sillä sieltähän elämä lähtee. Anteeksiantamattomuus synnyttää katkeruutta ja vihaa, sydän ylpistyy ja tulee täyteen katkeruuden, vihan ja kapinan sappea sekä välinpitämättömyyttä, sydän paatuu. Ihminen alkaa voida huonosti kun elämänhenki, Jumalan siemen hänessä hyljätään.

Jokaisen ihmisen sisimmässä on tämä pieni Jumalan siemen ja se halajaa yhteyttä Luojansa, Jumalan kanssa. Meillä on vapaa valinta kuinka paljon me ruokimme tätä Jumalan siementä itsessämme. Meidän tulisi uskaltaa rohkeasti puhua näistä ihmisen hengellisistä tarpeista eikä pelätä leimautumista.

Sillä se mitä me kylvämme – sitä me myös niitämme! Jumalan sana on annettu ihmisille ohjeeksi, se on rakkaudesta käsin kirjoitettua totuutta ihmiskunnalle.


Ann-Mari Keskitapio, Evankelista